Osallistuin viime sunnuntaina XCM-SM kisoihin, samalla ensimmäistä kertaa maastopyöräkisoihin kahteen vuoteen. Tästä isot kiitokset pyöräliike Varustamolle, joka antoi kisoihin käyttööni uudenkarhean Specializedin Epic-maasturin, ja samalla mahdollisti osallistumiseni!
Kilpailuihin valmistuminen sujui hyvin ja hain pyörään tuntumaa lähipoluillani. Pyörä oli mahtava, ei moittimista! Edessä oli 90 kilometrin kilpailu Pirkka-MTB:n reitillä Tampereen Lamminpäässä.
Itse kilpailu alkoi kääntyen heti mäkeen, mikä sopi minulle. Pääsin samantien kärkeen ja mäkinen maasto sopi minulle hyvin. Noin 10 kilometrin jälkeen kärkeen karkasi 6:n miehen ryhmä polkupätkällä, jossa tarvittiin myös hieman tekniikkaa, mihin minulla ei ollut vastata. Totesin, että katson hetken tilannetta ja pyrin pitämään vauhtia helpommilla pätkillä, joissa tekniikassa ei tule eroja. Pian muodostui muutaman hengen takaa-ajava ryhmä, ja saimme pian kaksi selkää kiinni edestä Antti Kuiton kanssa. Eroa kärkeen oli tällä hetkellä noin kaksi minuuttia, kun lähestyimme ensimmäisen 30 kilometrin kierroksen loppua.
Toinen kierros. Perälenkki. Sijat 3 ja 4 alkoivat lähestyä, kun teimme yhteistyötä Kuiton ja Heikkilän kanssa. Oli ajettu noin 50-53 kilometriä, kun takarenkaani tyhjeni kivikkopätkän jälkeen. Renkaanvaihto sujui ongelmallisesti, ja eteneminen kaukana olevalle huoltopaikalle oli hidasta. Vasta huoltopaikalla sain renkaan kuntoon ja tarpeeksi ilmaa renkaaseen, silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Olin jäänyt jo lähes puoli tuntia, ja porukkaa oli tullut jo sen verran ohi, että viimeinen kierros olisi ollut pelkkää ohittelua. Kisa oli siinä, karvas pettymys täytti mielen, kun kisa oli alkanut sen verran hyvin, vauhti selvästi riitti ja rytmi alkoi löytyä. Se oli kuin painajaista.
Loppujen lopuksi oli kuitenkin hienoa päästä ajamaan maastokisaa pitkästä aikaa, ja todella pidin siitä ja nautin kilpailusta rengasrikkoon asti. Parempi onni ensi kerralla,
Julius